se tunne kun yrittää kieltää rakkauden

Olen rakastunut. Taas.

Ihastuin palavasti taannoin postista kiljuvien lasten (työpäivä ) kanssa ostettuun globe hopen pussukkaan. Se oli täydellinen: koko väritys ja kaikki. Myös ihana ekoajatus sai sydämeni pamppailemaan normaaleja extralyöntejä hieman lisää kehooni. Mutta sitten se kukkaro hajosi, purkautui reunoistaan ja lopulta siinä oli niin iso reikä, että jos mulla olisi ollut kolikoita (eipä ollut) niin ne olisivat tipahtaneet maahan ilahduttamaan jotain löytäjää ja suruttamaan mua. Näppärä ja niksikäs marttahan olisi reiän ja saumat korjannut ja saanut entistä ehomman pussukan. Oikeutta vaativa olisi tehnyt reklamaation. Mutta mitä tein minä ? Hylkäsin kukkaron laatikon pohjille kunnes annoin sille uuden mahdollisuuden kaulakorupussukkana , tämän mahdollisuuden epäonnistuttua päätin etten enää IKINÄ aio hankkia mitään globe hopen tuotteita. Tottakai reagoin näin dramaattisesti, olinhan väärinkohdeltu kuluttaja.
..Kunnes

Eksyin Keskustassa sijaitsevaan liikkeeseen ja ensi silmäyksestä ja hengenvedosta olin myyty. Halusin kaikki tuotteet unohtamatta miesten tuotteita (???) . Tämä ehkä hieman soti kulutuksen vähentämispolitiikkaani vastaan mutta ei jaksanut kiinnostaa. Erityisesti rakastuin pikku pussukoihin ja pitsisomisteisiin laukkuihin.
Kukapa ei olisi katu-uskottava pitsigloben kanssa ???

Ja nyt erittäin ajankohtainen asia, nimittäin penaali ! Pääsin opiskelemaan VIIMEINKIN. kaikkien jo luovuttua toivosta (mm itseni) ,mutta tsädäm siellä ollaan nukahtamassa oppitunneille. Ja palkinnoksi tietenkin tartvitsen uuden penaalin ja vaihtoehtoina ovat erittäin vahvasti mikä tahansa näistä!(uskon ettei mun rakkauden kieltäminen onnistu enää..)  Myös marimekolla on varteenotettavia ihanuuksia. Aion myös tehdä kirppisrundeja ja pitää silmäni auki jospa löytyisi jotain coolia pulpettiuskottavuuden lisääjää. Uusi luonnonsuojelijareppu mulla olikin jo.

ps. miksi kirppikset (lähes kaikki ) ovat maanantaisin KIINNI??

-henu

orange orange

täältä klik

Viikonloppua piristämässä uusi kaupunkiretkireppu. Oon tainnut hairahtaa, voisin hankkia kaikissa väreissä ja eri kokoisina noi reput. Eri malleinakin. Vanha reppuni oli ruskeahko uutena mutta nykyään (muodikkaasti ja coolisti) kulahtaneena näyttää enemmän vihreän harmaalta. Ei sillä ettenkö pitäisi siitä, pidänkin paljon ! Mutta jos rakkaus vie mennessään niin vieköön ! Ja mainittakoon vielä että näissä kånken repuissa ei haittaa että haalistuu, päinvastoin ! Ja tämä oranssi mätsäsi vaatteiden kanssa vieläpä! ps. voisin ottaa esim keltainen ja sinisen. AINAKIN. jos olisi siis aivan pakko...

Taitaa olla suurempikin oranssivaihe meneillään, nimittäin

Sopii siis hyvin pipon ja repun kanssa nonniiin..

Hankin myös erittäin jouluisen ovikranssin oveen. Herttilei, kohta meen varmaankin vapaaehtosesti hankkimaan uusia jouluvaloja.

pus.

xoxo,henu

voiko olla parempaa ???

....Kuin nämä !!!!!!!!!!!!!!1

maailman cooleimmat housut

sunnuntai

en tiedä johtuuko tästä yllättävästi salaa saapuneesta (pimeästä)syksystä vai siitä etten omista edelleenkään toimivaa polkupyörän lamppua ( vanhan vaatekomeron ledspot-lamppua tuskin lasketaan pyörän lampuksi...) että nykyään sunnuntai-iltaisin  joudun kasaamaan ja keräämään itseäni jälleen uutta viikkoa varten.

Koen olevani erittäinkin sosiaalinen heppu, vaikken (toivottavasti ) aina olisikaan se eniten äänessä-tyyppi, nautin olla ihmisten seurassa, seurailla keskusteluja, nauttia läheisten läsnäolosta, nauraa ja olla. Kun tulee hetki jolloin mun pitää olla yksin niin joko laitan lenkkarit jalkaan ja musiikin korville ja lähden tallustelemaan ulos tai sitten lähden kaupungille ja kuljeskelen ilman päämäärää. Se yleensä riittää ja hetken päästä kaipaankin jo takaisin ihmisten ja läsnäolon pariin.
..Mutta sunnuntaisin Mökö joutuu lähtemään takaisin saarelle ja joka kerta (edelleenkin) se on viikon rankin hetki. Ja sen takia olen äärettömän turhautunut ja ahdistunut ja stressaantunut. Tiedän että tämän helpottaa, mutta tämä "toistaiseksi voimassa oleva sunnuntai -olotila" ei tunnu hyvälle eikä omalle. Tiedän myös, että en ole ainoa ihminen joka joutuu tätä kokemaan, koen tämän vain jotenkin todella stressaavasti.

Onneksi piristystä tälläisiin hetkiin tuo esimerkiksi haaveilu yhteisestä ulkomaanreissusta niiden ihanien ihmisten kanssa joiden seurassa on hyvä nauraa ja olla.

Parempaa sunnuntai-iltaa ihanuuksille!

love,

henu

Kuumeen paras hoito on vasta-aine lääkitys

Matkakuumeeseen paras ja luullakseni ainoa (ainakin tämän asteiseen) vasta-aine on sähköposti joka varmistaa lentoliput...


Ajankohtana kylläkin on vasta maaliskuu, kohteena yksi parhaimmista paikoista joissa olen koskaan käynyt ja matkaseura ihan sitä parhaimmistoa (kenties vielä "tuplaantuu"..??;)), 
niin johan sitä jaksaa taas kylmän tammikuun ja tylsän helmikuun yli;) 
(marraskuussa ootellaan yhtä ihanaa tavattavaksi ensi kertaa ja joulukuu nyt menee joulutouhuissa:))

Näin on siis pidetty huolta että kuume pysyy hallinnassa ja että lääkettä nautitaan säännöllisin väliajoin;)

                                                                         weheartit

Ihanaa loppuviikkoa,
matkakuumeinen H

yksi niitä päiviä

..kun aamulla herättyään kiukuttelee itselleen ja heräämiselle

...kun alkaa uhmaamaan itseään illalla hampaiden pesun suhteen, kahden tunnin kiukuttelun jälkeen luovutan ja annan periksi ja pesen hampaat ennen nukkumaanmenoa

...kun kaikki tuntuvat hidastelevan ja estävän omat menot

mutta onneksi tähänkin on yksi ja erittäin hyvä piristyskeino

nimittäin erittäin rakas ystävä jonka nauru ja läsnäolo antavat energiaa koko viikoksi.

mahtia <3

What you give is what you get

Eräät minulle rakkaat matkalaiset palasivat juuri lomalta Intiasta, New Delhistä. Kertomuksen mukaan kulttuurishokki oli melkoinen. Kertomusta kuunnellessani päällimäiseksi mielikuvaksi jäi se kuinka hyvää palvelua matkalaiset olivat paikallisilta saaneet, ei niinkään irtokoirat, huonot tiet tai köyhyys. 

Kuva

Lämminhenkisyys joka matkalaisten kertomuksista välittyi kun puhe oli ihmisistä joita he tapasivat, oli jotain mihin en Euroopassa reissatessani ole juuri törmännyt.  Nämä paikalliset olivat tarjonneet matkalaisille majapaikkaa omassa kodissaan ja koko reissun ajan järjestäneet heille pieniä ihania yllätyksiä. Tuliaisina matkalaisilla oli kutsu koko perheelle Intiaan ja puhelinnumero jos joku matkalaisten läheisistä matkustaa Intiaan ja tarvitsisi apua. Kertomuksia kuunnellessani huomasin että näistä taksikuskeista ja asiakaspalvelijoista oli tullut heille enemmän ystäviä kuin niin sanottuja palveluntarjoajia.

En nyt halua verrata suomalaisia intialaisiin tai kehänkään muuhunkaan, ihmiset ovat erilaisia ja joka paikkaan mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Haluan ehkä vain muistuttaa arkipäivän pienistä hyvistä teoista, yksi hymy tai kiitos voi pelastaa jonkun päivän. Välillä tuntuu että me länsimaalaiset ajattelemme liikaa omia asioitamme ja aikamme kuluu omien kiireidemme ympärillä. Kun itsestään antaa hieman enemmän, voi myös saada takaisin enemmän. 

Lopuksi vielä uusi suosikkini syysiltoja piristämään:)

Ihanaa alkanutta syksyä,

H