 |
| maailman cooleimmat housut |
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
sunnuntai
en tiedä johtuuko tästä yllättävästi salaa saapuneesta (pimeästä)syksystä vai siitä etten omista edelleenkään toimivaa polkupyörän lamppua ( vanhan vaatekomeron ledspot-lamppua tuskin lasketaan pyörän lampuksi...) että nykyään sunnuntai-iltaisin joudun kasaamaan ja keräämään itseäni jälleen uutta viikkoa varten.
Koen olevani erittäinkin sosiaalinen heppu, vaikken (toivottavasti ) aina olisikaan se eniten äänessä-tyyppi, nautin olla ihmisten seurassa, seurailla keskusteluja, nauttia läheisten läsnäolosta, nauraa ja olla. Kun tulee hetki jolloin mun pitää olla yksin niin joko laitan lenkkarit jalkaan ja musiikin korville ja lähden tallustelemaan ulos tai sitten lähden kaupungille ja kuljeskelen ilman päämäärää. Se yleensä riittää ja hetken päästä kaipaankin jo takaisin ihmisten ja läsnäolon pariin.
..Mutta sunnuntaisin Mökö joutuu lähtemään takaisin saarelle ja joka kerta (edelleenkin) se on viikon rankin hetki. Ja sen takia olen äärettömän turhautunut ja ahdistunut ja stressaantunut. Tiedän että tämän helpottaa, mutta tämä "toistaiseksi voimassa oleva sunnuntai -olotila" ei tunnu hyvälle eikä omalle. Tiedän myös, että en ole ainoa ihminen joka joutuu tätä kokemaan, koen tämän vain jotenkin todella stressaavasti.
Onneksi piristystä tälläisiin hetkiin tuo esimerkiksi haaveilu yhteisestä ulkomaanreissusta niiden ihanien ihmisten kanssa joiden seurassa on hyvä nauraa ja olla.
Parempaa sunnuntai-iltaa ihanuuksille!
love,
henu
Koen olevani erittäinkin sosiaalinen heppu, vaikken (toivottavasti ) aina olisikaan se eniten äänessä-tyyppi, nautin olla ihmisten seurassa, seurailla keskusteluja, nauttia läheisten läsnäolosta, nauraa ja olla. Kun tulee hetki jolloin mun pitää olla yksin niin joko laitan lenkkarit jalkaan ja musiikin korville ja lähden tallustelemaan ulos tai sitten lähden kaupungille ja kuljeskelen ilman päämäärää. Se yleensä riittää ja hetken päästä kaipaankin jo takaisin ihmisten ja läsnäolon pariin.
..Mutta sunnuntaisin Mökö joutuu lähtemään takaisin saarelle ja joka kerta (edelleenkin) se on viikon rankin hetki. Ja sen takia olen äärettömän turhautunut ja ahdistunut ja stressaantunut. Tiedän että tämän helpottaa, mutta tämä "toistaiseksi voimassa oleva sunnuntai -olotila" ei tunnu hyvälle eikä omalle. Tiedän myös, että en ole ainoa ihminen joka joutuu tätä kokemaan, koen tämän vain jotenkin todella stressaavasti.
Onneksi piristystä tälläisiin hetkiin tuo esimerkiksi haaveilu yhteisestä ulkomaanreissusta niiden ihanien ihmisten kanssa joiden seurassa on hyvä nauraa ja olla.
Parempaa sunnuntai-iltaa ihanuuksille!
love,
henu
torstai 20. lokakuuta 2011
Kuumeen paras hoito on vasta-aine lääkitys
Matkakuumeeseen paras ja luullakseni ainoa (ainakin tämän asteiseen) vasta-aine on sähköposti joka varmistaa lentoliput...
Ajankohtana kylläkin on vasta maaliskuu, kohteena yksi parhaimmista paikoista joissa olen koskaan käynyt ja matkaseura ihan sitä parhaimmistoa (kenties vielä "tuplaantuu"..??;)),
niin johan sitä jaksaa taas kylmän tammikuun ja tylsän helmikuun yli;)
(marraskuussa ootellaan yhtä ihanaa tavattavaksi ensi kertaa ja joulukuu nyt menee joulutouhuissa:))
Näin on siis pidetty huolta että kuume pysyy hallinnassa ja että lääkettä nautitaan säännöllisin väliajoin;)
weheartit
Ihanaa loppuviikkoa,
matkakuumeinen H
Ajankohtana kylläkin on vasta maaliskuu, kohteena yksi parhaimmista paikoista joissa olen koskaan käynyt ja matkaseura ihan sitä parhaimmistoa (kenties vielä "tuplaantuu"..??;)),
niin johan sitä jaksaa taas kylmän tammikuun ja tylsän helmikuun yli;)
(marraskuussa ootellaan yhtä ihanaa tavattavaksi ensi kertaa ja joulukuu nyt menee joulutouhuissa:))
Näin on siis pidetty huolta että kuume pysyy hallinnassa ja että lääkettä nautitaan säännöllisin väliajoin;)
Ihanaa loppuviikkoa,
matkakuumeinen H
tiistai 18. lokakuuta 2011
yksi niitä päiviä
..kun aamulla herättyään kiukuttelee itselleen ja heräämiselle
...kun alkaa uhmaamaan itseään illalla hampaiden pesun suhteen, kahden tunnin kiukuttelun jälkeen luovutan ja annan periksi ja pesen hampaat ennen nukkumaanmenoa
...kun kaikki tuntuvat hidastelevan ja estävän omat menot
mutta onneksi tähänkin on yksi ja erittäin hyvä piristyskeino
nimittäin erittäin rakas ystävä jonka nauru ja läsnäolo antavat energiaa koko viikoksi.
mahtia <3
...kun alkaa uhmaamaan itseään illalla hampaiden pesun suhteen, kahden tunnin kiukuttelun jälkeen luovutan ja annan periksi ja pesen hampaat ennen nukkumaanmenoa
...kun kaikki tuntuvat hidastelevan ja estävän omat menot
mutta onneksi tähänkin on yksi ja erittäin hyvä piristyskeino
nimittäin erittäin rakas ystävä jonka nauru ja läsnäolo antavat energiaa koko viikoksi.
mahtia <3
tiistai 20. syyskuuta 2011
What you give is what you get
Eräät minulle rakkaat matkalaiset palasivat juuri lomalta Intiasta, New Delhistä. Kertomuksen mukaan kulttuurishokki oli melkoinen. Kertomusta kuunnellessani päällimäiseksi mielikuvaksi jäi se kuinka hyvää palvelua matkalaiset olivat paikallisilta saaneet, ei niinkään irtokoirat, huonot tiet tai köyhyys.
Lämminhenkisyys joka matkalaisten kertomuksista välittyi kun puhe oli ihmisistä joita he tapasivat, oli jotain mihin en Euroopassa reissatessani ole juuri törmännyt. Nämä paikalliset olivat tarjonneet matkalaisille majapaikkaa omassa kodissaan ja koko reissun ajan järjestäneet heille pieniä ihania yllätyksiä. Tuliaisina matkalaisilla oli kutsu koko perheelle Intiaan ja puhelinnumero jos joku matkalaisten läheisistä matkustaa Intiaan ja tarvitsisi apua. Kertomuksia kuunnellessani huomasin että näistä taksikuskeista ja asiakaspalvelijoista oli tullut heille enemmän ystäviä kuin niin sanottuja palveluntarjoajia.
En nyt halua verrata suomalaisia intialaisiin tai kehänkään muuhunkaan, ihmiset ovat erilaisia ja joka paikkaan mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Haluan ehkä vain muistuttaa arkipäivän pienistä hyvistä teoista, yksi hymy tai kiitos voi pelastaa jonkun päivän. Välillä tuntuu että me länsimaalaiset ajattelemme liikaa omia asioitamme ja aikamme kuluu omien kiireidemme ympärillä. Kun itsestään antaa hieman enemmän, voi myös saada takaisin enemmän.
 |
| Kuva |
En nyt halua verrata suomalaisia intialaisiin tai kehänkään muuhunkaan, ihmiset ovat erilaisia ja joka paikkaan mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Haluan ehkä vain muistuttaa arkipäivän pienistä hyvistä teoista, yksi hymy tai kiitos voi pelastaa jonkun päivän. Välillä tuntuu että me länsimaalaiset ajattelemme liikaa omia asioitamme ja aikamme kuluu omien kiireidemme ympärillä. Kun itsestään antaa hieman enemmän, voi myös saada takaisin enemmän.
Lopuksi vielä uusi suosikkini syysiltoja piristämään:)
Ihanaa alkanutta syksyä,
H
maanantai 5. syyskuuta 2011
syksy
Avaan forecan säätiedot, sitten ilmatieteen laitoksen sääinfon ja sitten vertailen kumpaakin keskenään - JEE SADETTA JA LÄMPÖÄ ALLE 15 ASTETTA ! Tämän jälkeen keitän kahvia muikea hymy naamallani, vedän villasukat jalkaan, hengitän syvään ja huomaan ajattelevani pipoja sekä lapasia ja huolestun etten omista suurta kaulahuivia. Mitä mulle tapahtuu ?
En o koskaan pitänyt itseäni mitenkään syksyihmisenä - hehkutan kesää henkeen ja vereen antamatta mahdollisuutta muille vuodenajoille. Tänä aamuna hämmennyin,että hei mä odotan syksyä ! Johtuuko siitä,että kesä oli (taas) liian kuuma (tiedän ei saa valittaa, koska on kivaa kun voi pukea vaan biksut ja mekon ja pulahtaa aina tilaisuuden tullen johonkin lätäkköön), en tiedä, mutta uskoisin näin. Olen myös panostanut syksyyn ulkovaatetuksen osalta paremmin kuin aiempina vuosina. Odotan, että voin laittaa lenkkarit jalkaan ja testata kuinka paljon syystakkini kestävätkään vettä ja tuulta sekä laittaa pipon päähän ilman että mummot luulevat että aion ryöstää siwan.
Haluan ostaa paljon erilaisia teemakuja ja lankakeriä. Luulen, että joskus olisi hyvä myös tehdä niistä langoista jotain eikä vain pitää niitä koristeena. Yllämainitut asiat ovat myös syksyn merkkejä itsessäni. Yksi iso merkki itselle syksystä on oranssi väri. En malta odottaa, että meidän takapihan viidakko (kyllä.) muuttuu syksyväritykseen ja lehdet tippuvat puusta ja kaikkialla on vaan oranssia. ! Ahh!Jotkut ystäväni varmaan muistavatkin Kpäässä asuessani mun oudon fiksaation oranssiin väriin joka näkyi erityisesti huoneen seinissä ?
Ristikot, sade, kumpparit,smg, tee, langat ja epätoivoinen kutomisharjoittelu ; näistä on mun syksy tehty.
entäpäs teidän muiden ?
Ainiin, en tiiä että miksi juurikin tästä biisistä tulee aina mieleen syksy. joten syksyä fiilistellen
love,
henu
En o koskaan pitänyt itseäni mitenkään syksyihmisenä - hehkutan kesää henkeen ja vereen antamatta mahdollisuutta muille vuodenajoille. Tänä aamuna hämmennyin,että hei mä odotan syksyä ! Johtuuko siitä,että kesä oli (taas) liian kuuma (tiedän ei saa valittaa, koska on kivaa kun voi pukea vaan biksut ja mekon ja pulahtaa aina tilaisuuden tullen johonkin lätäkköön), en tiedä, mutta uskoisin näin. Olen myös panostanut syksyyn ulkovaatetuksen osalta paremmin kuin aiempina vuosina. Odotan, että voin laittaa lenkkarit jalkaan ja testata kuinka paljon syystakkini kestävätkään vettä ja tuulta sekä laittaa pipon päähän ilman että mummot luulevat että aion ryöstää siwan.
Haluan ostaa paljon erilaisia teemakuja ja lankakeriä. Luulen, että joskus olisi hyvä myös tehdä niistä langoista jotain eikä vain pitää niitä koristeena. Yllämainitut asiat ovat myös syksyn merkkejä itsessäni. Yksi iso merkki itselle syksystä on oranssi väri. En malta odottaa, että meidän takapihan viidakko (kyllä.) muuttuu syksyväritykseen ja lehdet tippuvat puusta ja kaikkialla on vaan oranssia. ! Ahh!Jotkut ystäväni varmaan muistavatkin Kpäässä asuessani mun oudon fiksaation oranssiin väriin joka näkyi erityisesti huoneen seinissä ?
 |
| we heart it |
Ristikot, sade, kumpparit,smg, tee, langat ja epätoivoinen kutomisharjoittelu ; näistä on mun syksy tehty.
entäpäs teidän muiden ?
Ainiin, en tiiä että miksi juurikin tästä biisistä tulee aina mieleen syksy. joten syksyä fiilistellen
love,
henu
maanantai 22. elokuuta 2011
pakkomielle
 |
| kuva täältä |
Itselläni pakkomielteeksi on muodostunut pyykkäys. En ymmärrä miten siitä voi saada niin euforisen ja tärkeän olon. Joka pyykkikoneellisen jälkeen ajattelen " ja taas henu pelasti maailman" Todellakin, vajaat koneelliset ja armoton veden läträys keksimällä keksityistä pyykeistä- näillä maailma pelastuu. Tähän havahtuneena olen siirtynynyt "ekologisempaan" pyykkäyspakkomielteeseen. Eli asia ,mitä jokainen martta ja tavis tietääkin on alkanut nyt iskostua vasta mun päähän; Täydet koneelliset, ekologinen pesuohjelma, alhainen lämpötila, luontoa säästävät pyykinpesuaineet (tuoksuun en vielä totu) ja pesupähkinät. No parempi nyt kun ei milloinkaan ? Näiden avulla voin uskotella itselleni että on ihan ookoo repiä verhot ikkunasta ja lakanat kolmatta kertaa viikon sisällä sängystä, jotta voin pestä pyykkiä. Onkohan tähän olemassa jotain terapiaa ?
Aiheseen hieman liittyen ystäväni laittoi facebookissa ajatuksia herättävän linkin (vaate vallankumous !) , joka ainakin muhun vetosi, sillä olen pitkään miettinyt omaa vaatteiden kulutustapaani- joka on nolon surkea. Ostan sen enempää harkitsematta vaatteita milloin mistäkin , vaikken edes tarvitse niitä. Saati sitten tutkailisin vaatteiden materiaaleja tai valmistustapaa. Omistan tasan yhden reilun kaupan pyyhkeen. Toisaalta taas rakastan kirppareita ja aina vaatteiden säilytysahdigon yllättäessä pakkolahjoitan vaatteitani ystävilleni ja perheelleni. (joskus ne lopulta päätyvät takaisin hyllyjeni nurkkiin ?) Tääkin taitaa olla tätä itsensä huijaamista.
ps. Reilusta kaupasta tulikin mieleeni MAAILMAN IHANIMMAT KENGÄT jotka bongasin oi mutsi mutsin blogista eli kyseessä on ethleticin ihanat mandarin orange tennarit. Taidan sammuttaa converse faniuteni ja hankkia tälläiset ihanuudet syksyä piristämään.
 |
| <3 |
Nyt vaatekaapin vallankumouksen pariin !
ps. kohta voi käyttää syystakkia !!
love, henu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)