Viikonloppua piristämässä uusi kaupunkiretkireppu. Oon tainnut hairahtaa, voisin hankkia kaikissa väreissä ja eri kokoisina noi reput. Eri malleinakin. Vanha reppuni oli ruskeahko uutena mutta nykyään (muodikkaasti ja coolisti) kulahtaneena näyttää enemmän vihreän harmaalta. Ei sillä ettenkö pitäisi siitä, pidänkin paljon ! Mutta jos rakkaus vie mennessään niin vieköön ! Ja mainittakoon vielä että näissä kånken repuissa ei haittaa että haalistuu, päinvastoin ! Ja tämä oranssi mätsäsi vaatteiden kanssa vieläpä! ps. voisin ottaa esim keltainen ja sinisen. AINAKIN. jos olisi siis aivan pakko...
Taitaa olla suurempikin oranssivaihe meneillään, nimittäin
Sopii siis hyvin pipon ja repun kanssa nonniiin..
Hankin myös erittäin jouluisen ovikranssin oveen. Herttilei, kohta meen varmaankin vapaaehtosesti hankkimaan uusia jouluvaloja.
en tiedä johtuuko tästä yllättävästi salaa saapuneesta (pimeästä)syksystä vai siitä etten omista edelleenkään toimivaa polkupyörän lamppua ( vanhan vaatekomeron ledspot-lamppua tuskin lasketaan pyörän lampuksi...) että nykyään sunnuntai-iltaisin joudun kasaamaan ja keräämään itseäni jälleen uutta viikkoa varten.
Koen olevani erittäinkin sosiaalinen heppu, vaikken (toivottavasti ) aina olisikaan se eniten äänessä-tyyppi, nautin olla ihmisten seurassa, seurailla keskusteluja, nauttia läheisten läsnäolosta, nauraa ja olla. Kun tulee hetki jolloin mun pitää olla yksin niin joko laitan lenkkarit jalkaan ja musiikin korville ja lähden tallustelemaan ulos tai sitten lähden kaupungille ja kuljeskelen ilman päämäärää. Se yleensä riittää ja hetken päästä kaipaankin jo takaisin ihmisten ja läsnäolon pariin.
..Mutta sunnuntaisin Mökö joutuu lähtemään takaisin saarelle ja joka kerta (edelleenkin) se on viikon rankin hetki. Ja sen takia olen äärettömän turhautunut ja ahdistunut ja stressaantunut. Tiedän että tämän helpottaa, mutta tämä "toistaiseksi voimassa oleva sunnuntai -olotila" ei tunnu hyvälle eikä omalle. Tiedän myös, että en ole ainoa ihminen joka joutuu tätä kokemaan, koen tämän vain jotenkin todella stressaavasti.
Onneksi piristystä tälläisiin hetkiin tuo esimerkiksi haaveilu yhteisestä ulkomaanreissusta niiden ihanien ihmisten kanssa joiden seurassa on hyvä nauraa ja olla.
Matkakuumeeseen paras ja luullakseni ainoa (ainakin tämän asteiseen) vasta-aine on sähköposti joka varmistaa lentoliput...
Ajankohtana kylläkin on vasta maaliskuu, kohteena yksi parhaimmista paikoista joissa olen koskaan käynyt ja matkaseura ihan sitä parhaimmistoa (kenties vielä "tuplaantuu"..??;)), niin johan sitä jaksaa taas kylmän tammikuun ja tylsän helmikuun yli;) (marraskuussa ootellaan yhtä ihanaa tavattavaksi ensi kertaa ja joulukuu nyt menee joulutouhuissa:))
Näin on siis pidetty huolta että kuume pysyy hallinnassa ja että lääkettä nautitaan säännöllisin väliajoin;)
..kun aamulla herättyään kiukuttelee itselleen ja heräämiselle
...kun alkaa uhmaamaan itseään illalla hampaiden pesun suhteen, kahden tunnin kiukuttelun jälkeen luovutan ja annan periksi ja pesen hampaat ennen nukkumaanmenoa
...kun kaikki tuntuvat hidastelevan ja estävän omat menot
mutta onneksi tähänkin on yksi ja erittäin hyvä piristyskeino
nimittäin erittäin rakas ystävä jonka nauru ja läsnäolo antavat energiaa koko viikoksi.
Eräät minulle rakkaat matkalaiset palasivat juuri lomalta Intiasta, New Delhistä. Kertomuksen mukaan kulttuurishokki oli melkoinen. Kertomusta kuunnellessani päällimäiseksi mielikuvaksi jäi se kuinka hyvää palvelua matkalaiset olivat paikallisilta saaneet, ei niinkään irtokoirat, huonot tiet tai köyhyys.
Lämminhenkisyys joka matkalaisten kertomuksista välittyi kun puhe oli ihmisistä joita he tapasivat, oli jotain mihin en Euroopassa reissatessani ole juuri törmännyt. Nämä paikalliset olivat tarjonneet matkalaisille majapaikkaa omassa kodissaan ja koko reissun ajan järjestäneet heille pieniä ihania yllätyksiä. Tuliaisina matkalaisilla oli kutsu koko perheelle Intiaan ja puhelinnumero jos joku matkalaisten läheisistä matkustaa Intiaan ja tarvitsisi apua. Kertomuksia kuunnellessani huomasin että näistä taksikuskeista ja asiakaspalvelijoista oli tullut heille enemmän ystäviä kuin niin sanottuja palveluntarjoajia.
En nyt halua verrata suomalaisia intialaisiin tai kehänkään muuhunkaan, ihmiset ovat erilaisia ja joka paikkaan mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Haluan ehkä vain muistuttaa arkipäivän pienistä hyvistä teoista, yksi hymy tai kiitos voi pelastaa jonkun päivän. Välillä tuntuu että me länsimaalaiset ajattelemme liikaa omia asioitamme ja aikamme kuluu omien kiireidemme ympärillä. Kun itsestään antaa hieman enemmän, voi myös saada takaisin enemmän.
Lopuksi vielä uusi suosikkini syysiltoja piristämään:)
Avaan forecan säätiedot, sitten ilmatieteen laitoksen sääinfon ja sitten vertailen kumpaakin keskenään - JEE SADETTA JA LÄMPÖÄ ALLE 15 ASTETTA ! Tämän jälkeen keitän kahvia muikea hymy naamallani, vedän villasukat jalkaan, hengitän syvään ja huomaan ajattelevani pipoja sekä lapasia ja huolestun etten omista suurta kaulahuivia. Mitä mulle tapahtuu ?
En o koskaan pitänyt itseäni mitenkään syksyihmisenä - hehkutan kesää henkeen ja vereen antamatta mahdollisuutta muille vuodenajoille. Tänä aamuna hämmennyin,että hei mä odotan syksyä ! Johtuuko siitä,että kesä oli (taas) liian kuuma (tiedän ei saa valittaa, koska on kivaa kun voi pukea vaan biksut ja mekon ja pulahtaa aina tilaisuuden tullen johonkin lätäkköön), en tiedä, mutta uskoisin näin. Olen myös panostanut syksyyn ulkovaatetuksen osalta paremmin kuin aiempina vuosina. Odotan, että voin laittaa lenkkarit jalkaan ja testata kuinka paljon syystakkini kestävätkään vettä ja tuulta sekä laittaa pipon päähän ilman että mummot luulevat että aion ryöstää siwan.
Haluan ostaa paljon erilaisia teemakuja ja lankakeriä. Luulen, että joskus olisi hyvä myös tehdä niistä langoista jotain eikä vain pitää niitä koristeena. Yllämainitut asiat ovat myös syksyn merkkejä itsessäni. Yksi iso merkki itselle syksystä on oranssiväri. En malta odottaa, että meidän takapihan viidakko (kyllä.) muuttuu syksyväritykseen ja lehdet tippuvat puusta ja kaikkialla on vaan oranssia. ! Ahh!Jotkut ystäväni varmaan muistavatkin Kpäässä asuessani mun oudon fiksaation oranssiin väriin joka näkyi erityisesti huoneen seinissä ?
