..kun aamulla herättyään kiukuttelee itselleen ja heräämiselle
...kun alkaa uhmaamaan itseään illalla hampaiden pesun suhteen, kahden tunnin kiukuttelun jälkeen luovutan ja annan periksi ja pesen hampaat ennen nukkumaanmenoa
...kun kaikki tuntuvat hidastelevan ja estävän omat menot
mutta onneksi tähänkin on yksi ja erittäin hyvä piristyskeino
nimittäin erittäin rakas ystävä jonka nauru ja läsnäolo antavat energiaa koko viikoksi.
mahtia <3
tiistai 18. lokakuuta 2011
tiistai 20. syyskuuta 2011
What you give is what you get
Eräät minulle rakkaat matkalaiset palasivat juuri lomalta Intiasta, New Delhistä. Kertomuksen mukaan kulttuurishokki oli melkoinen. Kertomusta kuunnellessani päällimäiseksi mielikuvaksi jäi se kuinka hyvää palvelua matkalaiset olivat paikallisilta saaneet, ei niinkään irtokoirat, huonot tiet tai köyhyys.
Lämminhenkisyys joka matkalaisten kertomuksista välittyi kun puhe oli ihmisistä joita he tapasivat, oli jotain mihin en Euroopassa reissatessani ole juuri törmännyt. Nämä paikalliset olivat tarjonneet matkalaisille majapaikkaa omassa kodissaan ja koko reissun ajan järjestäneet heille pieniä ihania yllätyksiä. Tuliaisina matkalaisilla oli kutsu koko perheelle Intiaan ja puhelinnumero jos joku matkalaisten läheisistä matkustaa Intiaan ja tarvitsisi apua. Kertomuksia kuunnellessani huomasin että näistä taksikuskeista ja asiakaspalvelijoista oli tullut heille enemmän ystäviä kuin niin sanottuja palveluntarjoajia.
En nyt halua verrata suomalaisia intialaisiin tai kehänkään muuhunkaan, ihmiset ovat erilaisia ja joka paikkaan mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Haluan ehkä vain muistuttaa arkipäivän pienistä hyvistä teoista, yksi hymy tai kiitos voi pelastaa jonkun päivän. Välillä tuntuu että me länsimaalaiset ajattelemme liikaa omia asioitamme ja aikamme kuluu omien kiireidemme ympärillä. Kun itsestään antaa hieman enemmän, voi myös saada takaisin enemmän.
 |
| Kuva |
En nyt halua verrata suomalaisia intialaisiin tai kehänkään muuhunkaan, ihmiset ovat erilaisia ja joka paikkaan mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Haluan ehkä vain muistuttaa arkipäivän pienistä hyvistä teoista, yksi hymy tai kiitos voi pelastaa jonkun päivän. Välillä tuntuu että me länsimaalaiset ajattelemme liikaa omia asioitamme ja aikamme kuluu omien kiireidemme ympärillä. Kun itsestään antaa hieman enemmän, voi myös saada takaisin enemmän.
Lopuksi vielä uusi suosikkini syysiltoja piristämään:)
Ihanaa alkanutta syksyä,
H
maanantai 5. syyskuuta 2011
syksy
Avaan forecan säätiedot, sitten ilmatieteen laitoksen sääinfon ja sitten vertailen kumpaakin keskenään - JEE SADETTA JA LÄMPÖÄ ALLE 15 ASTETTA ! Tämän jälkeen keitän kahvia muikea hymy naamallani, vedän villasukat jalkaan, hengitän syvään ja huomaan ajattelevani pipoja sekä lapasia ja huolestun etten omista suurta kaulahuivia. Mitä mulle tapahtuu ?
En o koskaan pitänyt itseäni mitenkään syksyihmisenä - hehkutan kesää henkeen ja vereen antamatta mahdollisuutta muille vuodenajoille. Tänä aamuna hämmennyin,että hei mä odotan syksyä ! Johtuuko siitä,että kesä oli (taas) liian kuuma (tiedän ei saa valittaa, koska on kivaa kun voi pukea vaan biksut ja mekon ja pulahtaa aina tilaisuuden tullen johonkin lätäkköön), en tiedä, mutta uskoisin näin. Olen myös panostanut syksyyn ulkovaatetuksen osalta paremmin kuin aiempina vuosina. Odotan, että voin laittaa lenkkarit jalkaan ja testata kuinka paljon syystakkini kestävätkään vettä ja tuulta sekä laittaa pipon päähän ilman että mummot luulevat että aion ryöstää siwan.
Haluan ostaa paljon erilaisia teemakuja ja lankakeriä. Luulen, että joskus olisi hyvä myös tehdä niistä langoista jotain eikä vain pitää niitä koristeena. Yllämainitut asiat ovat myös syksyn merkkejä itsessäni. Yksi iso merkki itselle syksystä on oranssi väri. En malta odottaa, että meidän takapihan viidakko (kyllä.) muuttuu syksyväritykseen ja lehdet tippuvat puusta ja kaikkialla on vaan oranssia. ! Ahh!Jotkut ystäväni varmaan muistavatkin Kpäässä asuessani mun oudon fiksaation oranssiin väriin joka näkyi erityisesti huoneen seinissä ?
Ristikot, sade, kumpparit,smg, tee, langat ja epätoivoinen kutomisharjoittelu ; näistä on mun syksy tehty.
entäpäs teidän muiden ?
Ainiin, en tiiä että miksi juurikin tästä biisistä tulee aina mieleen syksy. joten syksyä fiilistellen
love,
henu
En o koskaan pitänyt itseäni mitenkään syksyihmisenä - hehkutan kesää henkeen ja vereen antamatta mahdollisuutta muille vuodenajoille. Tänä aamuna hämmennyin,että hei mä odotan syksyä ! Johtuuko siitä,että kesä oli (taas) liian kuuma (tiedän ei saa valittaa, koska on kivaa kun voi pukea vaan biksut ja mekon ja pulahtaa aina tilaisuuden tullen johonkin lätäkköön), en tiedä, mutta uskoisin näin. Olen myös panostanut syksyyn ulkovaatetuksen osalta paremmin kuin aiempina vuosina. Odotan, että voin laittaa lenkkarit jalkaan ja testata kuinka paljon syystakkini kestävätkään vettä ja tuulta sekä laittaa pipon päähän ilman että mummot luulevat että aion ryöstää siwan.
Haluan ostaa paljon erilaisia teemakuja ja lankakeriä. Luulen, että joskus olisi hyvä myös tehdä niistä langoista jotain eikä vain pitää niitä koristeena. Yllämainitut asiat ovat myös syksyn merkkejä itsessäni. Yksi iso merkki itselle syksystä on oranssi väri. En malta odottaa, että meidän takapihan viidakko (kyllä.) muuttuu syksyväritykseen ja lehdet tippuvat puusta ja kaikkialla on vaan oranssia. ! Ahh!Jotkut ystäväni varmaan muistavatkin Kpäässä asuessani mun oudon fiksaation oranssiin väriin joka näkyi erityisesti huoneen seinissä ?
 |
| we heart it |
Ristikot, sade, kumpparit,smg, tee, langat ja epätoivoinen kutomisharjoittelu ; näistä on mun syksy tehty.
entäpäs teidän muiden ?
Ainiin, en tiiä että miksi juurikin tästä biisistä tulee aina mieleen syksy. joten syksyä fiilistellen
love,
henu
maanantai 22. elokuuta 2011
pakkomielle
 |
| kuva täältä |
Itselläni pakkomielteeksi on muodostunut pyykkäys. En ymmärrä miten siitä voi saada niin euforisen ja tärkeän olon. Joka pyykkikoneellisen jälkeen ajattelen " ja taas henu pelasti maailman" Todellakin, vajaat koneelliset ja armoton veden läträys keksimällä keksityistä pyykeistä- näillä maailma pelastuu. Tähän havahtuneena olen siirtynynyt "ekologisempaan" pyykkäyspakkomielteeseen. Eli asia ,mitä jokainen martta ja tavis tietääkin on alkanut nyt iskostua vasta mun päähän; Täydet koneelliset, ekologinen pesuohjelma, alhainen lämpötila, luontoa säästävät pyykinpesuaineet (tuoksuun en vielä totu) ja pesupähkinät. No parempi nyt kun ei milloinkaan ? Näiden avulla voin uskotella itselleni että on ihan ookoo repiä verhot ikkunasta ja lakanat kolmatta kertaa viikon sisällä sängystä, jotta voin pestä pyykkiä. Onkohan tähän olemassa jotain terapiaa ?
Aiheseen hieman liittyen ystäväni laittoi facebookissa ajatuksia herättävän linkin (vaate vallankumous !) , joka ainakin muhun vetosi, sillä olen pitkään miettinyt omaa vaatteiden kulutustapaani- joka on nolon surkea. Ostan sen enempää harkitsematta vaatteita milloin mistäkin , vaikken edes tarvitse niitä. Saati sitten tutkailisin vaatteiden materiaaleja tai valmistustapaa. Omistan tasan yhden reilun kaupan pyyhkeen. Toisaalta taas rakastan kirppareita ja aina vaatteiden säilytysahdigon yllättäessä pakkolahjoitan vaatteitani ystävilleni ja perheelleni. (joskus ne lopulta päätyvät takaisin hyllyjeni nurkkiin ?) Tääkin taitaa olla tätä itsensä huijaamista.
ps. Reilusta kaupasta tulikin mieleeni MAAILMAN IHANIMMAT KENGÄT jotka bongasin oi mutsi mutsin blogista eli kyseessä on ethleticin ihanat mandarin orange tennarit. Taidan sammuttaa converse faniuteni ja hankkia tälläiset ihanuudet syksyä piristämään.
 |
| <3 |
Nyt vaatekaapin vallankumouksen pariin !
ps. kohta voi käyttää syystakkia !!
love, henu
keskiviikko 10. elokuuta 2011
postikortti joka pelasti päivän
Musta on hämmentävää, että vasta vanhempana oppii ymmärtämään ja arvostamaan asioita ihan toisella tavalla kuin lapsena tai teini-ikäisenä. Luulen, että tää johtuu sitä kun oppii näkemään itsekin elämää eri näkökulmista eikä vain oman lapsuuden kodin takapihalta katsottuna.
Asia jota olen viime vuosien aikana alkanut arvostamaan vain entistä enemmän on mun mummu.
Tänään sain jälleen mummulta kortin. Kortin jonka ulkoasusta tiedän, että mummu on sen mua varten valinnut ja käynyt tätä varten postissa asti, että voisi laittaa kuoreen myös uuden erän postimerkkejä. Kortin jossa kaikki sanat ja lauseet on kirjoitettu ilman välimerkkejä.Kortin, joka on pelkkää tajunnan virtaa. Kortin, jossa on aiheeseen sopiva tarra liimattuna. Kortin, jota me yhdessä kutsumme "härölyksi ". Kortin, joka saa mulle hymyn kasvoille pitkäksi aikaa. Kortin, joka on meidän tapamme viestiä "olet tärkeä" . Kortin, jota en heitä koskaan pois.
Lapsena ajattelin ,että mummu on se lettipäinen pyöräilijä joka tekee aina vuoroviikoin sämpylää ja ruisleipää. Teininä ajattelin, että mummu on se lettipäinen pyöräilijä joka tekee aina pullaa.
Nykyään olen laajentanut tätä näkemystä. Olen alkanut oppia tuntemaan mummua. Tulkitsemaankin eleitä ja ilmeitä ja sanojen painoja. Mummu ei ole chanel no. 5-mummu, eikä se pullantuoksuinen mummu vaikka leipookin usein. Mummu ei myöskään ole lastenlasten paapoja joka hössöttää asioista eikä myöskään elämään pettynyt-mummo. Mummu on mummu omalla erityisellä tavallaan, niinkuin jokaisen mummu on.
Nykyään ajattelen, että mummu on se lettipäinen supermummu joka osaa nauttia jokaisen päivän niin että sitä voi seuraavana aamuna muistella hymyillen.
Ihailen mummun kykyä nauttia luonnosta, eläimistä, säästä, ihmisistä ja marjasadosta (oli se niukka tai runsas- molemmille löytyy aina positiivinen loppu) Ihailen myös mummun salaista auktoriteettiä, sitä mikä piiloutuu niiden tuulen muokkaamien kasvoryppyjen alle. Ihailen mummun rakkautta pyöräilyyn. Ihailen mummun kykyä muuttaa huonot asiat hyviksi . Ihailen mummun tarvetta olla aina avuksi. Mutta ihmettelen, että mummu ei halua koskaan apua. Ihailen mummun sitkeyttä hoitaa taloa ja tilaa, sillä ei kuka tahansa pilkkoisi puita ja lämmittäisi taloa ympäri vuoden tai selviäisi vain pelkällä ulkovessalla. Ihailen mummun sisukkuutta elämään vakavasta sydänkohtauksesta huolimatta.Ihailen mummun vahvaa murretta . Ihailen mummun kykyä nähdä jokaisessa jotain hyvää. Ihailen mummun ryppyjä ja letintekotaitoa. Rakastan mummun antamaa halausta.
Asun n 300 kilometrin päässä mummusta ja käyn todella harvoin kotopuolessa. Yksi suurimmista syistä miksi haluaisin käydä useammin on mummu. En unohda myöskään pappaa, sillä olen nyt vasta ymmärtänyt kuinka huikea hänkin on. Se, että jöröpappa rutistaa halauksellaan ja kysyy moneen kertaan kuulumiset suuresta kaupungista saa hymyn ja lämmön itselle.
Olen ollut äärettömän onnekas kun molemmat mummut ovat olleet ja toinen on edelleen merkittävä osa elämääni. Se, että toinen näistä elämän tärkeimmistä ihmisistä ei ole enää jakamassa elämänviisauttaan on suurimpia kolauksia jota olen joutunut käymään läpi, onneksi tässäkin toinen mummu muisttuttaa elämän iloista ja jatkuvuudesta, auttaa jaksamaan.
Tämän postauksen tarkoitus on muistuttaa lähinnä itselleni, että jokainen päivä on hymyn arvoinen. Uskon, että juurikin nämä hymyt ovat juontuneet syville mutta iloisille rypyille mummun kasvoille. Joten elämää ei kannata elää murehtien.
Nyt menen vielä kirjoittamaan mummulle korttivastauksen; tajunnanvirtana ja ilman välimerkkejä. Tietenkin
ps. en ole masentunut, angstinen tai mitään muuta vastaavaa, olen vain kiitollinen ja iloinen.
love,
henu ,joka aikoo elää huomisen niin, että voin hymyillen muistella sitä seuraavana aamuna.
Asia jota olen viime vuosien aikana alkanut arvostamaan vain entistä enemmän on mun mummu.
 |
| we<3it |
Lapsena ajattelin ,että mummu on se lettipäinen pyöräilijä joka tekee aina vuoroviikoin sämpylää ja ruisleipää. Teininä ajattelin, että mummu on se lettipäinen pyöräilijä joka tekee aina pullaa.
Nykyään olen laajentanut tätä näkemystä. Olen alkanut oppia tuntemaan mummua. Tulkitsemaankin eleitä ja ilmeitä ja sanojen painoja. Mummu ei ole chanel no. 5-mummu, eikä se pullantuoksuinen mummu vaikka leipookin usein. Mummu ei myöskään ole lastenlasten paapoja joka hössöttää asioista eikä myöskään elämään pettynyt-mummo. Mummu on mummu omalla erityisellä tavallaan, niinkuin jokaisen mummu on.
Nykyään ajattelen, että mummu on se lettipäinen supermummu joka osaa nauttia jokaisen päivän niin että sitä voi seuraavana aamuna muistella hymyillen.
Ihailen mummun kykyä nauttia luonnosta, eläimistä, säästä, ihmisistä ja marjasadosta (oli se niukka tai runsas- molemmille löytyy aina positiivinen loppu) Ihailen myös mummun salaista auktoriteettiä, sitä mikä piiloutuu niiden tuulen muokkaamien kasvoryppyjen alle. Ihailen mummun rakkautta pyöräilyyn. Ihailen mummun kykyä muuttaa huonot asiat hyviksi . Ihailen mummun tarvetta olla aina avuksi. Mutta ihmettelen, että mummu ei halua koskaan apua. Ihailen mummun sitkeyttä hoitaa taloa ja tilaa, sillä ei kuka tahansa pilkkoisi puita ja lämmittäisi taloa ympäri vuoden tai selviäisi vain pelkällä ulkovessalla. Ihailen mummun sisukkuutta elämään vakavasta sydänkohtauksesta huolimatta.Ihailen mummun vahvaa murretta . Ihailen mummun kykyä nähdä jokaisessa jotain hyvää. Ihailen mummun ryppyjä ja letintekotaitoa. Rakastan mummun antamaa halausta.
Asun n 300 kilometrin päässä mummusta ja käyn todella harvoin kotopuolessa. Yksi suurimmista syistä miksi haluaisin käydä useammin on mummu. En unohda myöskään pappaa, sillä olen nyt vasta ymmärtänyt kuinka huikea hänkin on. Se, että jöröpappa rutistaa halauksellaan ja kysyy moneen kertaan kuulumiset suuresta kaupungista saa hymyn ja lämmön itselle.
Olen ollut äärettömän onnekas kun molemmat mummut ovat olleet ja toinen on edelleen merkittävä osa elämääni. Se, että toinen näistä elämän tärkeimmistä ihmisistä ei ole enää jakamassa elämänviisauttaan on suurimpia kolauksia jota olen joutunut käymään läpi, onneksi tässäkin toinen mummu muisttuttaa elämän iloista ja jatkuvuudesta, auttaa jaksamaan.
Tämän postauksen tarkoitus on muistuttaa lähinnä itselleni, että jokainen päivä on hymyn arvoinen. Uskon, että juurikin nämä hymyt ovat juontuneet syville mutta iloisille rypyille mummun kasvoille. Joten elämää ei kannata elää murehtien.
Nyt menen vielä kirjoittamaan mummulle korttivastauksen; tajunnanvirtana ja ilman välimerkkejä. Tietenkin
ps. en ole masentunut, angstinen tai mitään muuta vastaavaa, olen vain kiitollinen ja iloinen.
love,
henu ,joka aikoo elää huomisen niin, että voin hymyillen muistella sitä seuraavana aamuna.
perjantai 5. elokuuta 2011
Aikaa unelmille
Lomaillessa täällä maalla sitä on aikaa unelmoida tulevaisuudesta...
Itse omalta tulevaisuudeltani toivon mm. joitakin tämäntyyppisiä asioita:
 |
| Kuva |
- Työ jossa viihdyn, työ joka on hauskaa mutta tarjoaa myös haasteita.
 |
| Kuva |
- Mahdollisuudesta matkustella paljon, unelmakohteitani ovat mm.Goa, Bali, Irlanti, Afrikka...
 |
| Kuva |
- Kauniista kodista, Huvikummusta. Omenapuista pihassa, portista ja valkoisista lankkulattioista.
 |
| Kuva |
- Matkustamiseen liittyen haaveilen tällä hetkellä eniten (toivottavasti) joidenkin vuosien päässä siintävästä Amerikan Road Tripistä. Tarkoituksena olisi siis kierrellä Pohjois-Amerikkaa autolla n.pari kuukautta
 |
- Eräänä vielä toteuttamistaan odottavana toiveenani on myös jonakin päivänä oppia soittamaan pianoa. Ehkä joskus tulevaisuudessa siihen löytyisi aikaa ja inspiraatio...
 |
| Kuva |
- Lisäksi toivon että saisin pitää kaikki minulle rakkaat ihmiset lähellä ja että tapaisin myös uusia jännittäviä tuttavuuksia.
Ihanaa viikonloppua!
H
tiistai 2. elokuuta 2011
Vähiin käy ennen kuin loppuu...
Loma nimittäin, viimeinen viikko ilman koulua sekä töitä lähti eilen käyntiin. Edessä vielä muutama viikko töitä ennen kuin opinnot taas kutsuu... Töihin on ainakin ihan mukava palata ja pikkuisen odotan myös jo opintojen jatkumista, kun saa viimeiset kurssit käyntiin niin ehkäpä tuo tulevaisuuskin alkaisi näyttää vähän selkeämmältä..
Hiljaisuus täälläkin on siis paljolti johtunut tuosta lomailusta, kun on hienot ilmat ja hyvää seuraa niin muu elämä helposti unohtuu:) Tämä kesä on kyllä ollut yksi parhaista kesistä pitkään aikaan (ehkä koskaan):) Kesään on mahtunut RuisRock, paljon mökkeilyä, mansikoiden syöntiä, naurua,pieni kesälomareissu,pikkuisen auttelua raksalla,ystäviä,hyvää ruokaa,kuntoilua ja tietysti auringosta nauttimista. Luvassa olisi vielä ainakin T:n asunnon sisustamista(pääsi Hämeenlinnaan kouluun) ja reissu Helsinkiin rakkaan Henun luokse, jotain kivaakin siis vielä tulossa:)Tästä tulikin nyt vain tällainen pikapäivitys, mutta ehkäpä nyt pikkuhiljaa syksyn ja normaalin päivärytmin saapuessa myös tänne saisi paremmin juttuja aikaiseksi:)
H
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)