en tiedä johtuuko tästä yllättävästi salaa saapuneesta (pimeästä)syksystä vai siitä etten omista edelleenkään toimivaa polkupyörän lamppua ( vanhan vaatekomeron ledspot-lamppua tuskin lasketaan pyörän lampuksi...) että nykyään sunnuntai-iltaisin joudun kasaamaan ja keräämään itseäni jälleen uutta viikkoa varten.
Koen olevani erittäinkin sosiaalinen heppu, vaikken (toivottavasti ) aina olisikaan se eniten äänessä-tyyppi, nautin olla ihmisten seurassa, seurailla keskusteluja, nauttia läheisten läsnäolosta, nauraa ja olla. Kun tulee hetki jolloin mun pitää olla yksin niin joko laitan lenkkarit jalkaan ja musiikin korville ja lähden tallustelemaan ulos tai sitten lähden kaupungille ja kuljeskelen ilman päämäärää. Se yleensä riittää ja hetken päästä kaipaankin jo takaisin ihmisten ja läsnäolon pariin.
..Mutta sunnuntaisin Mökö joutuu lähtemään takaisin saarelle ja joka kerta (edelleenkin) se on viikon rankin hetki. Ja sen takia olen äärettömän turhautunut ja ahdistunut ja stressaantunut. Tiedän että tämän helpottaa, mutta tämä "toistaiseksi voimassa oleva sunnuntai -olotila" ei tunnu hyvälle eikä omalle. Tiedän myös, että en ole ainoa ihminen joka joutuu tätä kokemaan, koen tämän vain jotenkin todella stressaavasti.
Onneksi piristystä tälläisiin hetkiin tuo esimerkiksi haaveilu yhteisestä ulkomaanreissusta niiden ihanien ihmisten kanssa joiden seurassa on hyvä nauraa ja olla.
Parempaa sunnuntai-iltaa ihanuuksille!
love,
henu
täälläkin eletään tällä hetkellä aikaa jolloin sunnuntai-illat on niitä viikon rankimpia ja ikävempiä..:/ Feel you! Onneksi on jotain mistä haaveilla:)<3
VastaaPoista-H