Eräät minulle rakkaat matkalaiset palasivat juuri lomalta Intiasta, New Delhistä. Kertomuksen mukaan kulttuurishokki oli melkoinen. Kertomusta kuunnellessani päällimäiseksi mielikuvaksi jäi se kuinka hyvää palvelua matkalaiset olivat paikallisilta saaneet, ei niinkään irtokoirat, huonot tiet tai köyhyys.
Lämminhenkisyys joka matkalaisten kertomuksista välittyi kun puhe oli ihmisistä joita he tapasivat, oli jotain mihin en Euroopassa reissatessani ole juuri törmännyt. Nämä paikalliset olivat tarjonneet matkalaisille majapaikkaa omassa kodissaan ja koko reissun ajan järjestäneet heille pieniä ihania yllätyksiä. Tuliaisina matkalaisilla oli kutsu koko perheelle Intiaan ja puhelinnumero jos joku matkalaisten läheisistä matkustaa Intiaan ja tarvitsisi apua. Kertomuksia kuunnellessani huomasin että näistä taksikuskeista ja asiakaspalvelijoista oli tullut heille enemmän ystäviä kuin niin sanottuja palveluntarjoajia.
En nyt halua verrata suomalaisia intialaisiin tai kehänkään muuhunkaan, ihmiset ovat erilaisia ja joka paikkaan mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Haluan ehkä vain muistuttaa arkipäivän pienistä hyvistä teoista, yksi hymy tai kiitos voi pelastaa jonkun päivän. Välillä tuntuu että me länsimaalaiset ajattelemme liikaa omia asioitamme ja aikamme kuluu omien kiireidemme ympärillä. Kun itsestään antaa hieman enemmän, voi myös saada takaisin enemmän.
Lopuksi vielä uusi suosikkini syysiltoja piristämään:)
Avaan forecan säätiedot, sitten ilmatieteen laitoksen sääinfon ja sitten vertailen kumpaakin keskenään - JEE SADETTA JA LÄMPÖÄ ALLE 15 ASTETTA ! Tämän jälkeen keitän kahvia muikea hymy naamallani, vedän villasukat jalkaan, hengitän syvään ja huomaan ajattelevani pipoja sekä lapasia ja huolestun etten omista suurta kaulahuivia. Mitä mulle tapahtuu ?
En o koskaan pitänyt itseäni mitenkään syksyihmisenä - hehkutan kesää henkeen ja vereen antamatta mahdollisuutta muille vuodenajoille. Tänä aamuna hämmennyin,että hei mä odotan syksyä ! Johtuuko siitä,että kesä oli (taas) liian kuuma (tiedän ei saa valittaa, koska on kivaa kun voi pukea vaan biksut ja mekon ja pulahtaa aina tilaisuuden tullen johonkin lätäkköön), en tiedä, mutta uskoisin näin. Olen myös panostanut syksyyn ulkovaatetuksen osalta paremmin kuin aiempina vuosina. Odotan, että voin laittaa lenkkarit jalkaan ja testata kuinka paljon syystakkini kestävätkään vettä ja tuulta sekä laittaa pipon päähän ilman että mummot luulevat että aion ryöstää siwan.
Haluan ostaa paljon erilaisia teemakuja ja lankakeriä. Luulen, että joskus olisi hyvä myös tehdä niistä langoista jotain eikä vain pitää niitä koristeena. Yllämainitut asiat ovat myös syksyn merkkejä itsessäni. Yksi iso merkki itselle syksystä on oranssiväri. En malta odottaa, että meidän takapihan viidakko (kyllä.) muuttuu syksyväritykseen ja lehdet tippuvat puusta ja kaikkialla on vaan oranssia. ! Ahh!Jotkut ystäväni varmaan muistavatkin Kpäässä asuessani mun oudon fiksaation oranssiin väriin joka näkyi erityisesti huoneen seinissä ?
